Prosessi, joka on tuonut minut tähän päivään tekemään tätä työtä, on ollut hyvin vaiherikas.
Haluan kertoa, miten päädyimme rakentamaan voittoa tavoittelematonta työtä Jumalan antaman näyn ympärille ja miten minä johdatuin osaksi sitä.
Kun olin saanut kutsun palvella Jumalaa päihdetyön kautta, yritin pitkään luovia tietäni Jumalan tahtoon niin kuin itse parhaaksi näin. Tämä on minun kohdallani aika tyypillistä. Ensin kuulen jotakin Jumalalta, ja sitten yritän toteuttaa sitä omin keinoin, omalla tahdilla ja omasta ymmärryksestä käsin.
Voi minua.
Kiertelin useita auttamistyötä tekeviä tahoja. Tein parhaani, mutta en löytänyt paikkaani. Mitä enemmän yritin, sitä kauemmas se paikka ikään kuin lipui. Välillä paloin loppuunkin ja sain vakavan burnoutin.
Tuntui, että olen riittämätön ja väärässä kohdassa, vaikka halusin sydämestäni tehdä hyvää.
Kerran puin nyrkkiä Rovaniemen kirkon rukousalttarilla Jumalalle ja kysyin: mitä sinä haluat minun tekevän? Kerro!
Olin tottunut ansaitsemaan paikkani suoritusten kautta. Ei sitä minulta varmaan kukaan samalla tavalla vaatinut, mutta minuun oli muodostunut sisäinen uskomus, että minun täytyy ansaita olemassaoloni, paikkani ja hyväksyntäni tässä maailmassa.
Kun olin tehnyt kaikkeni ja tunsin vain enemmän tyhjyyttä, palasin Jumalan alttarin eteen vähän nöyrempänä. Myönsin, että minulla ei ole mitään hajua, mitä sinä haluat minun tekevän. Näytä se minulle.
Minulla on ollut vahva taipumus vältellä kaikkea pelottavaa. Sisääni oli rakentunut paljon pelon rakenteita, joista ohjauduin huomaamattani, ellen pysähtynyt itsetutkiskeluun ja pysynyt nöyrällä sydämellä rukouksessa.
Kun vihdoin olin valmis kuuntelemaan Jumalan suoraa johdatusta, hän vei minut työskentelemään nuorisotyön koordinaattorina erityisnuorten hankkeessa. Minun silmissäni työ oli hyvin vaativa kokonaisuus. Tehtävänäni oli kehittää nuorisotyön malli erityisnuorille ja kouluttaa siitä alueen nuorten kanssa työskenteleviä tahoja.
Minä olin tehnyt kaikkeni välttääkseni esillä oloa ja esiintymistä niin kauan kuin muistan.
Yhtäkkiä Jumala kaikessa hyvyydessään kuljetti minut työhön, jossa tein kaikkea sitä, mitä eniten pelkäsin.
Voin kertoa, että rukouselämäni tiivistyi ja suhteeni Jumalaan läheni valtavasti tuon työn aikana. Kohtasin pelkojani ja opin tekemään työtä epämukavuusalueella.
Nyt ymmärrän paremmin.
Olen taas uuden edessä, mutta en samalla tavalla tyhjän päällä. Työnkuvani on rakentaa ja koordinoida aloittelevaa hanketyötä ja päihdetyötä. Se muistuttaa monella tavalla sitä, mitä tein jo aiemmin. Erona on se, että nyt kaiken keskellä on entistä selvemmin Jumalan auktoriteetti, rukous ja hänen tahtonsa etsiminen.
Tässä kohtaa haluan olla käytännöllinen.
Työ ei rakennu pelkällä näyllä. Se tarvitsee rakenteita, aikaa, välineitä, hallintoa, viestintää, tiloja, ihmisiä ja rahaa. Jos haluamme tehdä työtä vastuullisesti, näitä ei voi ohittaa hengellisillä sanoilla.
Kesän 2026 aikana tavoitteemme on kerätä työn aloituskustannuksiin 25 000 euroa. Tällä summalla on tarkoitus kattaa työn käynnistämisen kuluja, kuten säätiön perustamiseen ja käytännön rakenteiden rakentamiseen liittyviä kustannuksia.
Päivitämme työstämme seuraajillemme säännöllisesti.
Tämä työ ei ole helppo, eikä uuden rakentamisessa ole mitään automaattista. Siksi haluamme edetä rauhallisesti, askel askeleelta. Kertoa avoimesti, missä olemme menossa. Pyytää tukea ilman painetta. Kiittää siitä, mitä on jo annettu. Ja tunnustaa, että ilman Jumalaa emme osaa tätä rakentaa.
Näemme työn edessä avautuvan laajan ja vastuullisen työalueen.
Me vasta aloitamme.
Tervetuloa mukaan tässä vaiheessa.
Rukouksin, tuella, kysymyksillä, yhteydellä tai sillä tavalla, jonka Jumala sinun sydämellesi antaa.