Minulle raha ei ole vain numeroita, maksuliikennettä tai kirjanpidon rivejä. Raha täytyy toki kirjata oikein, päätökset täytyy dokumentoida ja käyttötarkoitus täytyy pystyä osoittamaan, mutta jos pysähdyn vain tekniseen puoleen, jotakin olennaista jää näkemättä. Minulle varojen hoitaminen on hengellinen vastuukysymys siitä, tekeekö raha lähettäjänsä tahdon.
Olen saanut ymmärtää elämässä varsin syvästi, että raha voi sitoa ihmistä väärällä tavalla. Se voi antaa turvallisuuden tunnetta väärässä paikassa silloin, kun turvan pitäisi olla Kristuksessa. Se voi olla väärä hallinnan väline silloin, kun kaiken pitäisi olla Jumalan tahdon alla, ja silloin vapaus kaventuu huomaamatta. Siksi en voi suhtautua rahaan kevyesti.
Kun varoja annetaan Jumalan valtakunnan työhön, ne eivät ole vain varoja. Ne ovat luottamusta, joka tarvitsee turvallisen tavan tulla kannetuksi. Ne ovat jonkun työn, rukouksen, kuuliaisuuden, luopumisen ja uskon askeleen kautta annettuja. Meidän tehtävämme ei ole vain käyttää rahaa johonkin hyvään, vaan kysyä, pysyykö se siinä tarkoituksessa, johon se on annettu.
Rahan täytyy tehdä lähettäjänsä tahto, mikä on rahan antajan, ja loppupeleissä Jumalan tahto.
Meillä on yksi missio: auttaa ihmisiä pimeydestä valoon ja eteenpäin omassa elämässään. Turvallinen taloudellinen rakenne ei ole irrallinen tästä missiosta. Lahjoitukset, maksavat asiakkaat ja yrityspuolen rahoitus voivat kaikki palvella samaa näkyä, mutta niitä ei voi sekoittaa toisiinsa.
Rahan lähde ratkaisee, miten sitä voidaan käyttää. Lahjoitusvarat on annettu missiotyöhön. Niiden tarkoitus on mahdollistaa apu ihmiselle, jolla ei ole mahdollisuutta maksaa tarvitsemastaan avusta itse, sekä kattaa keräykseen ja varojen vastuulliseen hoitamiseen liittyviä välttämättömiä kuluja. Maksavan asiakkaan palvelumaksu kuuluu osakeyhtiön puolelle, ja sijoitus- tai lainaraha kuuluu yrityksen rakentamiseen omilla ehdoillaan. Näillä rahavirroilla on eri vastuut, ja siksi ne pidetään erillään.
Meille tämä on tapa rakentaa turvaa ja suojella luottamusta.
Turvallisessa taloudenhoidossa lahjoittajan täytyy voida tietää, mihin hänen lahjansa hyödynnetään. Avun tarvitsijan täytyy voida luottaa siihen, että hänen tilanteensa kohdataan arvokkaasti. Työntekijöiden täytyy voida tehdä työtä selkeissä rakenteissa.
Käytännössä tämä tarkoittaa arkisia asioita. Rahan lähde ja käyttötarkoitus tunnistetaan ennen käyttöä. Avustuspäätökset dokumentoidaan. Kulut kirjataan oikeaan paikkaan. Talousvastuussa minun tehtäväni on pysyä kartalla tästä ketjusta ja suojella sitä turvaa, joka auttaa työtä pysymään polulla: saadusta lahjasta, päätöksistä, toteutuneesta työstä, kuluista ja siitä, mitä hedelmää työssä alkaa syntyä.
Minulle hedelmä ei tarkoita vain sitä, että jokin on tehty ja siitä on kuitti. Jumalan valtakunnan työssä meidän täytyy katsoa myös sitä, mitä työ saa aikaan. Menemmekö eteenpäin kutsussamme? Vahvistuuko ihmisen yhteys Kristukseen? Uskaltaako ihminen kohdata totuutta? Löytyykö seuraava turvallinen askel? Vahvistuuko arki ja turvallisuuden tunne? Avautuuko vapaus pysyä polulla ilman vanhojen sidosten vetoa? Pääseekö ihminen pois häpeän, riippuvuuden, pelon tai toivottomuuden alta kohti valoa?
Minun kutsussani tarkka talousvastuu ja rukous kuuluvat yhteen.
Rukous ilman vastuuta voi muuttua epämääräisyydeksi. Vastuu ilman rukousta voi muuttua kylmäksi hallinnoksi. Tarvitsemme Pyhän Hengen johdatusta, mutta tarvitsemme myös selkeän osallistamisen, tarkoituksenmukaisuuden ja vastuullisuuden, ja rohkeuden pysähtyä, jos jokin ei ole kirkasta.
Haluan kantaa tätä osaa työstä niin, että varat eivät ohjaa näkyä, vaan näky ohjaa varoja Kristuksen alla. Se on minulle turvallista taloudenhoitoa Jumalan valtakuntaa varten.
Voit lukea lisää tästä varainkäyttösuunnitelmastamme.
Jos olet lahjoittaja, tukija tai ihminen, joka rukoilee tämän työn puolesta, haluan sanoa tämän: suhtaudumme lahjaasi vakavasti. Haluamme kantaa tämän luottamuksen niin, että se rakentaa turvaa Jumalan edessä.
Jokainen lahja kantaa enemmän kuin sen summa.